Pieni, mutta aktiivinen seura pyrkii toiminnallaan vahvistamaan triathlonkulttuuria Suomessa. Seuran jäsenet kantavat Reckless Racen värejä ylpeydellä, missä ikinä kisaavatkin.
Reckless Racen tarina juontaa juurensa vuoteen 2004, jolloin urheilulliset veljekset Ari ja Harri Karvonen innostuivat triathlonista. Monipuolinen ja sopivan kovalta kuulostava laji veti puoleensa miehiä, joilla oli jo kokemusta maratoneista ja pyöräilytapahtumiin osallistumisesta. Kaksikko oli edustusseuraa vailla ja päätti perustaa sellaisen itse. Ari Karvonen kertoo, että tekeminen haluttiin pitää rentona ja vapaamuotoisena – siksi oma seura tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Enää puuttui sopiva nimi.
”Harri alkoi selata englanti-suomi -sanakirjaa, ja sieltä pomppasi esiin sana ‘reckless’ (huima, hurjapäinen). Se teki heti vaikutuksen. Ajattelimme, että tämä kuvaa meidän porukan henkeä hyvin”, Ari Karvonen muistelee.
”Reckless” -sanan perään lisättiin ”Race”, jotta seuraa olisi helppo edustaa triathlontapahtumien lisäksi myös muiden lajien kisoissa.
Pohjois-Helsingin Tapulikaupungista kahden miehen joukkona aloittanut seura on kasvanut hiljalleen, kun kavereiden kavereita on liittynyt mukaan. Reckless Raceen kuuluu tällä hetkellä 28 jäsentä, ja toiminta on laajentunut pääkaupunkiseudulta Tampereelle ja Varkauteen.
Monipuolista seuratoimintaa pyöritetään talkoovoimin
Harrastaminen on haluttu tehdä mahdollisimman helpoksi, joten seuraan kuulumisesta ei peritä mitään jäsenmaksua. Ainoa vaatimus on, että jäsen tilaa liittyessään seuran kisa-asun ja kantaa sitä tapahtumissa ylpeänä. Reckless Racen jäsenet tunnistaa kisoissa oranssi-mustista asuista. Vaatteet, kuten seuran logokin on suunniteltu yhdessä.
”On mahtava fiilis, kun kisoissa meillä kaikilla on seuran värit yllä, myös kannustusjoukoilla. Jokaista tsempataan tasapuolisesti”, Ari Karvonen hehkuttaa seuran yhteishenkeä.
Reckless Racen toimintaa pyritään jatkuvasti kehittämään yhdessä talkoovoimin. Kisareissujen lisäksi kesällä käydään yhdessä uimassa ja kimppalenkeillä, joista sovitaan seuran yhteisen WhatsApp-ryhmän välityksellä. Ryhmässä lentää myös hyvä triathlonläppä, ja toinen toistaan kannustetaan pilke silmäkulmassa.
”Kun kuulee kaverin retostelevan suorituksillaan, tulee itsekin helpommin lähdettyä treenaamaan”, Karvonen naureskelee.
Talvisin järjestetään seuran oma Reckless Race Cup, johon kuuluu 10 osakilpailua: uintia, wattbiken polkemista, eri mittaisia juoksukilpailuja ja duathloneja. Osakilpailujen järjestäminen jaetaan jäsenten kesken, jotta kenenkään vastuu ei kasva liian suureksi ja seuratoiminta pysyy hauskana. Yksi vuoden kohokohdista on kauden lopussa järjestettävä seuran oma gaalailta, jossa kilistellään, saunotaan sekä puidaan yhdessä mennyttä kautta ja jaetaan palkintoja. Esimerkiksi viime vuonna kauden sykähdyttävimpänä hetkenä palkittiin Harri Karvosen pyöräily Helsingistä Leville – matkaa reissulle kertyi kolmessa päivässä yli 1000 kilometriä.
Seuratoiminta ja triathlon lajina ovat tuoneet paljon iloa Ari Karvosen arkeen. Mahtavat ihmiset ovat harrastamisen suola.
”Triathlonistit tuntuvat olevan poikkeuksellisen avointa ja ystävällistä porukkaa, aina riittää juteltavaa.”
Tulevaisuuden näkymät
Lajin myötä Karvonen on päässyt myös matkustamaan huikeisiin paikkoihin, joihin tuskin olisi muuten tullut mentyä. Erityisen hyvin mieleen ovat painuneet upeissa maisemissa kisattu Kasnäs Triathlon toissa vuonna ja ensimmäisen täysmatka Lanzarotella vuonna 2013.
Motivaatio ja ilo syntyvät omien suoritusten lisäksi siitä, kun näkee seurakaverien menestyvän.
”Olisi hienoa nähdä joku päivä Reckless Racen jäsen mukana Ironmanin maailmanmestaruuskisoissa Havaijilla”, Karvonen haaveilee, ja toteaa samaan hengenvetoon, että Kona-paikka on ollut jo lähellä muutamalla seurakaverilla.
Kuka tahansa voi liittyä Reckless Raceen, ja seurassa toivotetaan kaikentasoiset harrastajat tervetulleiksi. Puheenjohtaja Petri Hyvärinen kertoo, että jäsenmäärä tulee todennäköisesti kasvamaan maltillisesti myös tulevina vuosina.
”Tyypillisesti seuraan liittynyt henkilö on innostunut triathlonista, mutta ei ole aiemmin kuulunut mihinkään triathlonseuraan. Me toimimmekin hyvänä aikuisten kasvattajaseurana, koska useat uudet jäsenet ovat saaneet uutta virtaa harrastamiseen liityttyään seuraamme. Tänäkin vuonna jäseniemme joukossa oli henkilöitä, jotka juoksivat ensimmäisen maratoninsa tai suorittivat ensimmäisen puoli- tai täysmatkan triathlonkilpailunsa.”
Huimapäisen joukon edesottamuksia voi seurata seuran Instagram- ja Facebook-sivujen kautta, joihin päivitetään jäsenten kuvia ja kuulumisia eri tapahtumista.
”Viime kesänä käytännössä joka viikko seuran värit olivat esillä jossain tapahtumassa päin Suomea tai Eurooppaa. Moni on tullut kertomaan, että teillä näyttää olevan hyvä meininki päällä”, Hyvärinen hymyilee tyytyväisenä saamastaan palautteesta.
Sama vaikutelma hyvästä meiningistä syntyi myös minulle Karvosen ja Hyvärisen kertomaa kuunnellessani.
Teksti: Anna Latva-Pukkila
Kuvat: Pilvi Alikleemola, Petri Hyvärinen
Juttu on julkaistu alun perin Triathlon-lehdessä 2/2018.