TriathlonSuomea edustava Juha-Matti ”Jupu” Halonen teki onnistuneen suorituksen Ironmanin MM-kilpailussa Havaijilla. Halonen sijoittui 25-29 -vuotiaiden miesten sarjassa kuudenneksi kovalla loppuajalla 8.52,40. Tavoitimme kisasta palautuvan Jupun Havaijilta, Kailua-Konan naapurisaarelta Mauilta.
Onnea hienosta kisasta! Mitä on päällimmäisenä mielessäsi nyt, kun Havaijin kisasta on kulunut viikko?
Kiitos! Kyllä Havaijin kuudenteen sijaan pitää olla täysin tyytyväinen. Mitään ei jäänyt hampaankoloon tai kroppaankaan, kaikki tuli annettua reitille. Ensikertalaisena lähdin tekemään ihan omaa suoritusta tässä kilpailussa. Myös loppuaika kiinnosti, ja se ylitti myös ehdottomasti odotukset. Toki olosuhteet olivat kertoman mukaan inhimillisemmät pyörällä kuin monena edellisenä vuotena. Näin viikko kisan jälkeen kroppa tuntuu jo fyysisesti hyvältä, ja myös mieli on alkanut virkistyä.
Sait paikan Havaijille Norjasta Haugesundin Ironmanilta. Kertoisitko hieman Kona-paikan tavoittelusta. Millainen projekti tämä on sinulle ollut?
Havaijin kisa on ollut suuri unelma minulle, kuten varmasti monelle muullekin yhtään enemmän tosissaan triathlonia Suomessa harrastavalle jo lähes alusta asti. Käytännössä unelma heräsi silloin, kun tajusin olevani melko hyvä lajissa, eli vuonna 2013. Olen kuitenkin hieman lykännyt kisapaikan tavoittelua muiden kiireiden ja mielenkiintojen vuoksi.
Tähän vuoteen asti olin panostanut enemmän puolimatkalle. Viime kesän ja puolimatkan MM-kisojen jälkeen päätin kuitenkin ottaa tavoitteeksi Havaijin paikan yrittämisen, koska ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu – seuraava vuosi voisikin olla liian täyteläinen muun elämän takia.
Treenit muuttuivat varsin vähän vielä viime kesään asti, lähinnä mukaan tulivat suhteellisen pitkät juoksulenkit, joita tosin jalkavaivat vähensivät kesään asti, ja pidemmät pyörälenkit. Uintiharjoittelua ei tarvinnut käytännössä muuttaa. Ensin yritin karsia Konalle huhtikuussa Etelä-Afrikasta, mutta erinäisten surkeiden sattumusten sarjan ja osin itsestä riippumattomien syiden vuoksi paikka jäi saamatta. Tein uuden suunnitelman: matkasin heinäkuun alussa Norjan Haugesundiin, tuohon erittäin kauniiseen kalastajakylään, jossa etenkin pyöräreitti on ihan kreisi. Kisa meni kuitenkin varsin hyvin. Voitin oman ikäsarjani ja sain paikan Havaijille lopulta melko helposti.
Norjan jälkeen palauttelin tovin, minkä jälkeen sain tehtyä hyvää perustreeniä vajaan kolmen kuukauden ajan. Pitkät lenkit kuuluivat viikoittaiseen ohjelmaan valmistautumisvaiheessa.
Palataan vielä hetkeksi Havaijin kilpailuun. Millainen kisa ja tunnelma ovat paikan päällä?
Kisa on sellainen, jota ei voi käsittää tai osaa ennustaa ennen kuin siellä on lopulta itse kisannut. Tunnelma paikan päällä on käsin kosketeltava todennäköisesti jo ennen kuin saavut sinne. Tulimme itse Havaijille kaksi viikkoa ennen kisaa. Olimme ensin muualla saarella, samalla nähtävyyksiin tutustuen. Vasta kisaviikon torstaina muutimme varsinaisen tapahtuma-alueen läheisyyteen. Jo reilu viikko ennen kisaa Konan keskustassa huomasi huuman – vastaavaa tuskin on missään muualla vielä tässä vaiheessa.
Välillä heräsi myös mitä erilaisempia ajatuksia omasta fyysisestä kunnosta, kun näki toinen toistaan rasvattomampia atleetteja patsastelemassa kisa-alueella. Kuuluisa pyöräreitti Queen K -valtatiellä oli päivittäin täynnä satoja urheilijoita, jotka painoivat pyörällä menemään toinen toistaan kovempaa tai juoksivat Energy Labillä kuntoaan hioen (tai tuhoten!). Uima-altaalla en sentään käynyt, mutta huhujen mukaan se oli ajoittain ihan täynnä ja parhaiden pro-kisaajien ollessa paikalla useat kamerat kuvasivat menoa sekä altaan reunalla että veden alla. The Pierillä eli rannan lähtöalueella poijut olivat paikallaan toista viikkoa. Uintialue oli usein varsin ruuhkainen ja toi kyllä hyvää pöhinää omaankin uintiini, kun siellä pari kertaa kävin uimassa – ihan uskomatonta!
Jo reilu viikko ennen kisaa Konan keskustassa huomasi huuman – vastaavaa tuskin on missään muualla vielä tässä vaiheessa.
Kuumuuteen ja kosteuteen ei voi valmistautua. Olin kyllä pyrkinyt treenaamaan Havaijin olosuhteita varten muun muassa hikoilemalla juoksumatolla ilman nestettä ja saunomalla sen jälkeen sekä pyöräilemällä sisällä 27 asteen lämmössä. Silti ilmasto paikan päällä on käsittämätön. Kun aurinko porottaa ja yrittää edetä, sitä luulee käristyvänsä hengiltä. Halusin vain sisälle ilmastoinnin ääreen tai vähintään jääpaloja iholle! Ensimmäiset treenit Havaijlla olivat yhtä kuolemaa. Uinti sen sijaan oli mukavaa. Vesi oli lähes allaslämpöistä ja suolaiset aallot tarjosivat ekstrakellutusta. Kaksi viikkoa oli sopiva valmistautumisaika Konalla, vähempää en suosittelisi.
Parasta oli ehdottomasti kova kisa, se kun ympärillä on maailman parhaita triathlonisteja. On mahdotonta tietää kuka on omassa sarjassa, eikä se oikeastaan kiinnostanutkaan. Sitä tekee omaa parasta suoritustaan, ja keskittyy lähinnä olosuhteiden ja itsensä voittamiseen, mikä vaatii mentaalisesti ihan hurjasti tuolla.
Olin pyrkinyt treenaamaan Havaijin olosuhteita varten muun muassa hikoilemalla juoksumatolla ilman nestettä ja saunomalla sen jälkeen sekä pyöräilemällä sisällä 27 asteen lämmössä. Silti kuumuus ja kosteus paikan päällä oli käsittämätön.
Havaiji on itsessään täynnä pieniä ja isoja elämyksiä, ja kisa siihen päälle tekee reissusta unohtumattoman tuloksista riippumatta. Kukapa ei olisi halunnut joskus käydä jossain Tyynenmeren pienellä saarella? Ikimuistoinen hetki oli palkintojenjakotilaisuudessa, kun 85 vuotta ja 11 kuukautta nuori ikiteräsmies Hiromu Inada saapui lavalle. Hän suoriutui maaliin ajassa 16 tuntia 53 minuuttia, vanhimpana koskaan. Edellisenä vuonna pyöräosuuden aikarajan niukasti missannut herra ei ole antanut periksi ja näytti, että lähes kaikki on mahdollista. Inada sai koko tilaisuuden suurimmat aplodit seisomaan nousseelta yleisöltä.
Kertoisitko hieman siitä, miten harjoittelet. Miten yhdistät tavoitteellisen triathlonharjoittelun ja päivätyösi lääkärinä?
Työt sanelevat kyllä aika paljon tekemistä: silloin kun olen päälakea myöden hautautunut töihin, tiedän, että ei kannata yrittää olla yli-ihminen. Usein tällöin kroppa kertoo kotona työpäivän jälkeen, että nyt makuulle, jalat ylös ja ruokaa koneeseen; turha harkita tänään enää sen suurempia saavutuksia. Toisaalta sitten viikonloppuisin yritän saada arjenkin edestä tunteja koneeseen, kuten moni muukin kiireinen triathlonisti. Kevyemmän työviikon aikana ehtii treenata paremmin, eikä työ lääkärinä ole kuitenkaan fyysistä.
Tunneissa mitattuna treeniä on kuluneen vuoden aikana tullut hieman yllättäen vähemmän kuin monena muuna vuonna, osin juuri töiden takia. Treenituntien määrä on vaihdellut viikkotasolla pääosin 6–12 tunnin välillä. Viimeisten kolmen kuukauden aikana olen saanut koneeseen pääosin hieman enemmän tunteja. En siis kuitenkaan treenaa mitenkään massiivisia määriä.
Silloin kun olen päälakea myöden hautautunut töihin, tiedän, että ei kannata yrittää olla yli-ihminen.
Perusperiaatteeni on harjoitella blokkityyppisesti eli painotan yhtä lajia kerrallaan esimerkiksi neljän viikon ajan. Blokin aikana muut lajit ovat vähemmällä painotuksella. Kisan lähestyessä treenaan tasaisemmin ja kisaspesifisemmin: hion viimeisiä merkittäviä heikkouksiani ja teen pitkiä harjoituksia kisanomaisilla vauhdeilla ja tehoilla. Viimeisen 10 viikon treenijakson aikana tärkeimmät treenit olivat pitkä kisatehoinen pyöräily ja pitkähkö juoksutreeni. Lisäksi panostin Havaijille valmistautuessa juoksuun hieman enemmän, sillä alkukaudesta olin juossut tavallista vähemmän. Ohjelmassani oli joka viikko yksi kovempi juoksu, esimerkiksi 10 km reipasta/kovaa, mitä ei välttämättä muuten olisi ollut. Uinti on kulkenut keväästä asti hyvin, joten sen osalta treeni oli lähinnä ylläpitävää.
Tietenkin vielä suunnitelmallisempi treenien suunnittelu, valmistelu sekä kaiken ylimääräisen muun työn ja harrastuksen ulkopuolelta karsiminen parantaisi tekemisen laatua suuresti. Toisaalta pidän monipuolisesta elämästä, johon kuuluu myös ajoittain selkeästi muutakin kuin työt ja harrastus.
Mitkä ovat vahvuutesi urheilijana?
Koen olevani nykyään hyvin tasainen, mitä triathlonin osalajeihin tulee. Konalla en ollut parhaiden joukossa missään lajissa. Suomessakaan en ole nopeimpia missään yksittäisessä lajissa, ja kokonaissijoitus onkin usein selkeästi paras sija. Treenatessa tai kisatessa en ota asioita liian vakavasti vaikka tosissaan olenkin – se tuo rentoutta niin valmistautumiseen, kuin itse kisasuoritukseen.
Kisatessa pystyn hyvin sulkemaan ulkomaailman sekä kisan aikaisen pahan olon ja heikot hetket pois, enkä ota muilta paineita suorituksesta. Pystyn yleensä tekemään hyvin oman kunnon mukaisen suorituksen, ja heikkoja vetoja tulee erittäin harvoin. Henkisellä puolella en siis koe antavani periksi kisassa nykyään yhtään, ja vain fyysinen suoritus pitkälläkin matkalla tuntuu lopulta ratkaisevalta.
Katsotaan lopuksi hieman tulevaisuuteen. Millaisia tavoitteita sinulla on seuraavalle kaudelle?
Nyt pistit jo pahan! Ennen kisaa ajatus oli, että teen hyvän oman suorituksen Havaijilla ja keskityn sitten ensi kesänä kotimaan kisoihin ja vauhdin hakemiseen. Pitkälle matkalle treenaaminen tuntuu hidastavan. Heti onnistuneen kisan jälkeen tuli tietenkin fiilis, että voi jumpe, eihän tätä tähän voi jättää – tullaan tietenkin ensi vuonna uudestaan, jos vaan mahdollista!
Tässä vaiheessa on siis vielä liian aikaista julistaa mitään. Aion varmasti kisata myös kotimaassa, sen verran SM-mitalitkin kiinnostavat. Olen myös pohtinut, kumpaa arvostaisin enemmän, puolimatkan SM-kultaa vai Ironmanin ikäsarjan maailmanmestaruutta täys- tai puolimatkalla. Vaikea valinta! Kehittyä minä haluan, se on selvä. Se, millä motivaatio saadaan parhaimmaksi, ratkaisee todennäköisesti tulevat kisat ja suunnitelmat.
Miten Juha-Matti Halosen tyypillinen treeniviikko? Miten hän rentoutuu parhaiten? Lue koko juttu Triathlon-lehdestä 2/2018.
Teksti: Anna Latva-Pukkila
Kuvat: Henna Lehtikuja
Juttu on julkaistu alun perin Triathlon-lehdessä 2/2018.