Uintivalmennusta suoraan sydämestä

Teksti: Sami Tuomi, Kuvat: Richard Johansson. Juttu on julkaistu alunperin Triathlon-lehdessä 1/2018.

Lane4:n tarina  juontaa juurensa vuoteen 2013, jolloin Hanna-Katariina Seikola ja Guiherme Reis tapasivat ja päättivät aloittaa valmentamisen yhteisvoimin.

Treenit käynnistyivät ulkona ja Lane4 kulki tuolloin vielä nimellä Factory Fit. Kesällä pyöritettiin bootcamp-tyylisiä fysiikkatreenejä ja juoksutreenejä, jonka jälkeen siirryttiin kisahallin suojiin. Alku oli uinnin kannalta hankalaa, sillä uintiratojen varaukset olivat pääkaupunkiseudulla kiven alla. Ensimmäisiä ratavuoroja saatiin odottaa puolitoista vuotta, ja kun vuoroja vihdoin vapautui, ryhmät piti saada viikossa täyteen, ettei hommasta tulisi pahasti takkiin. Se oli hyppy tuntemattomaan ja siinä oli riskinsä.

Hanna naureskelee ja muistelee pommittaneensa jokaista aiheeseen liittyvää foorumia yötä päivää mainoksilla. Loppujen lopuksi sitkeys palkittiin ja ryhmiin saatiin tarvittava määrä uimareita. ”Meillä oli ja on edelleen niin kova halu toteuttaa omaa juttuamme, mennään varmaan vaikka kiven läpi, jos on pakko.”

Oman seuran perustaminen tuli ajankohtaiseksi kesällä 2017, koska tämä mahdollistaisi uintiratojen saannin myös Helsingin kaupungilta ja näin toimintaa voitaisiin kehittää systemaattisemmin.

“Uinti on aina ollut meille molemmille se sydäntä lähinnä oleva laji, vaikka ammattitaitoa ja kokemusta löytyy myös triathlonista ja sen valmentamisesta.”

Seura pyrkii keskittymään ja kehittämään toimintaansa uintivalmennuksen ympärille ja triathlon saa olla sopivasti hommassa mukana. Tällä hetkellä treeneissä pyörii paljon triathlonin ja swimrunin harrastajia, mutta myös intohimoisia uimareita. Näiden lisäksi Lane4 tekee myös yksilövalmennusta. Mukaan seuran hallitukseen otetiin Hannan isä Jukka Seikola, joka vastaa seuran paperihommista ja siitä, että kaikki menee virallisen kaavan mukaan.

Meillä oli ja on edelleen niin kova halu toteuttaa omaa juttuamme, mennään varmaan vaikka kiven läpi, jos on pakko.

“Olemme edelleen pieniä tekijöitä, omasta tahdostamme, ja pyrimme tekemään tätä siltä pohjalta, että se tuntuu hyvältä ja töihin on aina kiva mennä.”

Guilherme Reis

Gui on ikuinen urheilija, hän on koko lapsuusikänsä urheillut ja kasvanut urheilun parissa. Gui aloitti juniorina vesipallon parissa, mutta valmentaja ehdotti Guille uinnin ja triathlonin kokeilemista. Gui suhtautui koko hommaan aluksi naurahdellen, että hän on sprintteri ja jopa triathlonin sprinttimatka on hänelle aivan liian pitkä.

Valmentaja kuitenkin laittoi Guin matkaan lainavarusteilla ja lopputuloksena oli 7. sija maailman cupin osakilpailussa. Gui kilpaili triathlonissa 4 vuotta, jonka aikana hän oli mukana myös Brasilian maajoukkueessa. Uinti vei lopulta mukanaan ja suurimman osan urheilu-urastaan Gui on tehnyt uimarina. Hän on edustanut useita seuroja kotimaassaan sekä myös Portugalissa ja Ranskassa. Gui on myös uinut mastersien maailmanennätyksen (4×100 m vapaauinti) ja hänet on valittu vuoden masters-uimariksi Brasiliassa kaudella 2001-2002.

Valmentaja laittoi Guin matkaan lainavarusteilla ja lopputuloksena oli 7. sija maailman cupin osakilpailussa.

Lopetettuaan urheilijauransa vuonna 2007 Gui siirtyi valmentajaksi. Ennen Suomeen muuttamista hän ehti valmentaa uintia useita vuosia Madeiralla. Uinti- ja triathlonvalmentamisen lisäksi Gui toimii Les Millsin ohjaajana ja kouluttajana, toimii personal trainerina sekä yhdessä Hannan kanssa maahantuo ja ohjaa GOFLO:ta.

Hanna-Katariina Seikola

Hanna on taustaltaan elämäntapaurheilija, jonka urheilu-uran kohokohdat ovat hippokisoista ja Muistolan ala-asteen hiihtokilpailuista. Koulutukseltaan hän on liikuntatieteiden maisteri valmennus- ja testausopista, ja hänen erikoisosaamista on fysiikkavalmennus ja oheisharjoittelu. Hanna valmentaa yksityisasiakkaita ja pienryhmiä, joiden lisäksi hän ohjaa erilaisia treeniryhmiä yrityksissä ja kuntokeskuksissa.

Yksi Hannan suurimmista intohimoista on luonnossa liikkuminen ja ulkona urheileminen. Huhtikuussa Hanna on järjestämässä yhdessä Stromförs Outdoor Factoryn ja North Engine Crossftin kanssa seikkailuhenkistä treenileiriä Loviisan Ruukilla. Samassa paikassa Hanna osallistui viime syyskuussa Escape from Svartholma nimiseen swimruniin. Swimrunit ovat nykyään yksi Hannan lempiharrastuksista.

Yksi Hannan suurimmista intohimoista on luonnossa liikkuminen ja ulkona urheileminen.

Hannan värikäs liikunnallinen tausta pohjautuu yliopistoaikoihin, jolloin hän Englannissa ui yliopiston edustusjoukkueessa. Opiskellessaan kanditutkintoa Englannissa Hanna harrasti hashingia, joka oli silloin melko suosittu juoksumuoto Englannissa. Ohessa hän juoksi myös useampia puolimaratoneja.

Opiskelijalla kun ei ollut huolia tai murheita, ja aikaa piisasi, Hanna harjoitteli myös Muay Thai -nyrkkeilyä viikoittain. Asuttuaan Englannissa neljä vuotta Hanna muutti Gran Canarialle, jossa uinti astui uudelleen kuvioihin. Palattuaan Suomeen viimeistelemään tutkintonsa Jyväskylän yliopistoon Hanna harrasti noin neljä vuotta capoeiraa.

Nykyään Hannan työ on liikunta, ja liikuntaa hän harrastaa edelleen monipuolisesti. Systemaattinen harjoittelu tavoitemielessä on historiaa. Perhe vie toki oman aikansa ja työn puolesta pitää pysyä ajan hermolla, mutta silloin kun on aikaa itselle, Hanna yleensä ui, juoksee metsässä tai käy crossfit-salilla treenaamassa.

Tulevaisuus

Hannan ja Guin elämä näyttää pyörivän merkittävästi urheilun ympärillä. Se tosin onkin ollut tarkoitus, jotta molemmat saavat tehdä jotain, mikä on heille intohimo.

Jos jonkin asian kehittämisessä he haluaisivat olla mukana, se olisi ehdottomasti nuorten uintiharrastuksen kehittäminen Suomessa. Jos vertaa Suomea ja Guin kotimaata Brasiliaa, harrastuksen ja valmentamisen ympärillä vallitseva ilmapiiri on erilainen. Suomessa uinti ei tällä hetkellä ole lapselle kaikkein houkuttelevin laji. Tarjolla on kaikkea siistiä jääkiekosta lumilautailuun. Lajeja, joissa voi myöhemmässä vaiheessa tienata itselleen elannon.

Suomessa uinti ei tällä hetkellä ole lapselle kaikkein houkuttelevin laji.

Samaa uintia se uinti on Brasiliassakin, mutta seurat toimivat siellä hyvin yhtenäisesti. Seuroilla on usein käytössään oma club eli uimahalli, jossa juniorit ja sen hetken huiput harjoittelevat yhdessä. Lapsi kasvaa vahvasti kiinni uintiin ja pystyy koko ajan seuraamaan läheisesti idoliensa uintiuraa. Treenit ovat rankkoja ja uinnista ei tarvitse tehdä leikkimielistä tai hauskaa. Leikkimielisyys on kulttuurissa ja ihmisissä itsessään. Ihmiset eivät stressaa arjesta tai oleta elämältään niin paljon kuin Suomessa ja silloin voimavaroja riittää urheiluun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.