Henkilökuvassa Joona Tuikka – ”Innostus triathloniin lähti harjoittelun monipuolistamisesta”

Teksti: Joona Tuikka, kuvat: Joona Tuikka, Tatu Koistinen, Matti Halonen
Juttu on julkaistu alunperin Triathlon-lehdessä 1/2018.

Muutin Espooseen DI-opintojen vuoksi nykyisen vaimoni kanssa vuonna 2008. Noihin aikoihin en juuri urheillut ja ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen tuntui, että nyt pitää alkaa tekemään jotain. Isä oli juossut maratoneja, joten sain sieltä innostuksen juoksemiseen. Osallistuin vuonna 2009 ensimmäiselle puolimaratonille, jonka jälkeen siirryin juoksemaan kokonaisia maratoneja. Minulle tuli juostessa melko paljon loukkaantumisia yksipuolisen harjoittelun ja vähäisen lihashuollon vuoksi. Kehityskin tyssäsi juoksussa 3.25 maratonaikaan, enkä oikein siitä eteenpäin päässyt. Kun en pystynyt juoksemaan tein korvaavia harjoitteita uimalla ja pyöräilemällä. Mieleen tuli ajatus, että triathlon voisi olla mukava laji.

Tasan viisi vuotta sitten googlailin suomalaisen klassikkokisan, Joroisten puolimatkan, ja laitoin ilmoittautumisen sisään. Puolen vuoden harjoittelulla starttasin Joroisissa ensimmäisessä puolimatkan kilpailussa kesällä 2013 ja kisa taittui aikaan 4:58:49. Puolimatka tuntui hyvältä, tarpeeksi pitkäkestoiselta ja haasteelliselta minulle. Lajin monipuolisuus vei mennessään ja ihastuin triathloniin välittömästi.

En lisännyt juoksua harjoitteluuni, mutta maratonennätyksestä lähti vielä samana syksynä liki puolituntia pois. Osallistuin seuraavana vuonna ensimmäiselle täysmatkalle Kalmarin Ironman-kilpailuun. Kisa meni nappiin ja 10 tunnin raja alittui reippaasti ajalla 9:37:20 (maratonaika 3:08). Muistaakseni jäin 8 minuuttia Kona-paikasta ja kisan jälkeen päätinkin, että Havaijille on joskus päästävä kilpailemaan.

Isoimmat omat saavutukset

Kolme vuotta sitten pääsin TriathlonSuomen Team Cervélo -tiimiin, jossa on mukana joukko Suomen kovimpia triathlonisteja. Tutustuin tiimissä Jarno Piikiin, joka toi harjoitteluuni paljon muutoksia ja on siitä asti toiminut neuvonantajana ja valmentajanani. Treenit muuttuivat kovemmiksi, pyöräilyasentoa muokattiin ja harjoittelusta tuli tavoitteellisempaa.

Tiimin yhteistreeneistä sain paljon uutta intoa ja energiaa. Tatu ja Minna Koistisen kanssa tulee edelleen treenattua useampana päivänä viikossa. Siirryin vuonna 2016 kilpailemaan yleiseen sarjaan Suomessa ja sijoituin Finntriathlonin Kerääkokosarjan kolmanneksi. Tahkolla täysmatka taittui 9:15 aikaan. Tavoittelin samana vuonna Kona-paikkaa syksyn Barcelonan Ironman-kisasta, mutta Tahkon jälkeen kipeytynyt polvi ei kestänyt tuolloin kisan juoksuosuutta.

Voisin sanoa, että Joona pelastaa huonot treenipäivät ja puskee minua yhä parempiin suorituksiin kovina päivinä. Miksi? Koska hänen kurinalaisuutensa, korkea työmoraalinsa ja periksiantamattomuutensa on tarttuvaa. Joona harjoittelee, kuten treeniohjelmassa lukee, 100-prosenttisesti. Hän puskee omalla epämukavuusalueellaan kehitystä koneeseen. Se on tajuttoman inspiroivaa ja saan olla kiitollinen, kun tuota motivaatiota roiskuu myös minulle silloin kun sitä tarvitsen. – Minna Koistinen

Keväällä 2017 onnistuin Etelä-Afrikan Ironman-kisassa ja sain ikäsarjani 3. sijalla paikan Havaijille. Valmistautuminen Havaijille kesti koko kesän, minkä vuoksi en hirveästi kilpaillut. SM-puolimatka Joroisissa heikohkolla pyöräilyllä toi kuitenkin loppuajan 4:09:11 ja 8. sijan.

Havaijilla olin kunnon puolesta erittäin hyvin valmistautuneena lähtöviivalla – tavoitteena oman ikäsarjan MM-mitali. Lämpöön oli totuteltu harjoittelussa jo ennalta, mutta silti sen kanssa oli paikan päällä ongelmia, jotka näkyivät myös itse kisassa. Uinti (55:55) ja pyörä (4:53:18) menivät suunnitelmien mukaan. Juoksu lähti hyvin liikkeelle, mutta jo 4 km kohdalla nesteet alkoivat tulla kropasta läpi – juoksuaika 3:48:56 ja loppuaika 9:45:11. Maaliin pääsy ja koko legendaarinen kisa olivat kuitenkin upea kokemus.

Suunnitelmat kaudelle 2018

Siirryin alkuvuodesta kisaamaan pro-sarjassa myös ulkomailla. Suurimpana tavoitteenani on hakea uusia kokemuksia ja motivaatiota treenaamiseen. Toivottavasti sieltä vauhtiakin tarttuu mukaan ja löydän lopulta omat rajani. Päivätöitä ei ole tarkoitus lopettaa vaan elantoni hankin edelleen rakennesuunnitteluhommista Rambollilta, jossa työskentelen osastopäällikkönä. Teen tällä hetkellä 4-päiväistä työviikkoa, jolloin yksi arkipäivä, yleensä keskiviikko, vapautuu täysin treenaamiseen.

Starttasin ensimmäisen pro-lähtöni jo helmikuun alussa Dubain IM70.3-puolimatkalla. Kisaan valmistautuminen oli aika haastavaa pitkään vaivanneen flunssan takia, mutta tähän suhteutettuna kisa meni hyvin. Ajalla 4:09:40 pääsin sijalle 24. Viivalla oli muun muassa hallitseva olympiakultamitalisti Alistair Brownlee sekä Ruotsin kova triathlonisti Patrik Nilsson. Nyt kun flunssat on selätetty ja ensimmäinen pro-kisa hoidettu pois alta, voin rauhallisin mielin keskittyä treenaamiseen ja tuleviin kisoihin. Huhtikuussa lähden TriathlonSuomen järjestämälle treenileirille Mallorcalle, jonka jälkeen alkaa keskittyminen kesän kisoihin:

• Giro d’Espoo –5.2018
• Lohja Triathlon –6.2018
• Ironman 70.3 Elsinore –6.2018
• Ironman 70.3 Lahti –6.2018
• Finntriathlon Joroinen –7.2018
• Ironman Tallinna –8.2018
• Ironman Barcelona –10.2018

Harjoittelussa tapahtuu muutoksia tavoitteiden mukaisesti

Harjoitteluni on muuttunut melkoisesti juoksuajoista ja ensimmäisistä triathlonvuosista. Ensimmäiselle puolikkaalle treenatessa minulla ei ollut valmentajaa tai ketään, jolta olisin kysynyt kokemuksia ja oppia. En tuolloin vielä ymmärtänyt harjoittelualueita lainkaan eikä harjoitteluohjelman sisältö ollut millään tavoin harkittu. Lähinnä kävin treenaamassa jokaista lajia 2-3 kertaa viikossa – yleensä sellaista tasapaksua vääntöä. Treenit olin jo tuolloin aikatauluttanut excel-taulukkoon ja ehkä juuri harjoittelun säännöllisyys toi hyvän suorituksen ensimmäisessä puolimatkan kilpailussa.

Ensimmäiselle täysmatkalle valmistautuessani ostin Joe Frielin kirjan Your Best Triathlon. Kirja osoittautui loistavaksi hankinnaksi, erityisesti aloittelijalle. Kirjassa selitettiin hyvin eri lajien harjoittelualueet sekä kuinka harjoittelukautta kokonaisuutena suunnitellaan. Kirjan tarjoama harjoitteluohjelma on ”idioottivarma” lähestymistapa ensimmäiselle täysmatkalle eikä siinä oteta riskejä: ohjelma ei sisällä juurikaan kovia treenejä vaan suurin osa treeneistä tehdään PK-alueella (Z2- alueella). Myös kisaan valmistava jakso on mielestäni melko konservatiivinen. Ohjeiden seuraaminen takaa sen, ettei rasitus paina jaloissa kisa-aamuna. Minulle tuli treenitunteja viikossa 10-15 riippuen siitä, missä vaiheessa kautta oltiin.

Tehomittarin ja blokkiharjoittelun avulla sain muun muassa nostettua pyöräkuntoa hyvin.

Triathlonharjoittelun alkuaikoina minulla ei ollut käytössä tehomittaria vaan harjoittelin sykealueiden mukaan. Jarnon ystävällisestä painostuksesta johtuen hankin tehomittarin. Treeniohjelmaa muokattiin yhdessä kovemmaksi ja kokeiltiin erilaisia lajikohtaisia ”blokkeja”. Blokeissa keskityttiin enemmän yhteen lajiin kerrallaan, jolloin muita lajeja lähinnä ylläpidettiin. Tehomittarin ja blokkiharjoittelun avulla sain muun muassa pyöräkuntoa nostettua hyvin. Alkuvuosien sykealueisiin ja omaan tuntemukseen perustuva harjoittelu tuntuu nyt taaksepäin katsottuna tehottomalta, mutta nuo harjoitusvuodet loivat kestävän pohjakunnon, joka mahdollisti kovemman harjoittelun myöhemmässä vaiheessa.

Millaista tuo kovempi harjoittelu sitten on? Lue koko juttu Triathlon-lehden numerosta 1/2018. Jutussa valmentaja Jarno Piik avaa tarkemmin Joonan harjoitteluohjelman periaatteita, harjoittelumääriä ja tyypillisen harjoitusviikon treenejä.