Mallorca – Pyöräilijöiden ja triathlonistien paratiisi

Lue alkuperäinen artikkeli Triathlon-lehdessä.

Mallorca – Pyöräilijöiden ja triathlonistien paratiisi

Vuosi 2016
Olin seurannut avopuolisoni triathlonharrastusta muutaman vuoden pelkääjän paikalta ja jäänyt aina rannalle ruikuttamaan, kun mies lähti laukullinen erilaisia urheiluvälineitä mukanaan viikoksi, toisinaan kahdeksi, leireilemään ulkomaille. Katselin kateellisena somesta iloisia ja hikisiä naamoja, aurinkoisia vuorenrinteitä ja aamuauringossa liplattavaa Välimerta kuvien muodossa. Mies oli reissussa onnellinen. Se välittyi viesteistä, joita hän treenien välissä ehti aina muutaman kotirouvalle lähettää. Kun asiasta valittelin, mies sanoi vaan, että tule seuraavalla kerralla mukaan.
Niin oli lippu kevään 2016 Mallorcan leirille hankittu ja naista alkoi jännittää. Tuntui, että enhän minä pärjää siellä niille oikeille urheilijoille ollenkaan. En ollut pyöräillyt talven aikana kuin lyhyitä työmatkoja ja juoksua sitäkin vähemmän. Ensimmäiset kunnon pyöräilykamat sain suoraan leirille tehdystä yhteistilauksesta ja olin maantiepyöräilyssä lähes keltanokka. Eniten jännitti porukassa pyöräileminen ja pyörälenkkien vetäminen, kotoSuomessa kun olin melkoinen hurjapää kaupungissa ajaessa.

Toinen jännityksen aihe oli oma jaksaminen. Minulla ei ole kestävyysurheilu taustaa, ainoastaan uinti sujuu vanhoilla opeilla. Miten siis jaksan 50-100 km pyörälenkkejä päivä toisensa perään, uinti- ja juoksutreenit siihen päälle nykäisten? Huoli osoittautui aiheettomaksi ja itseasiassa oli aivan mahtava huomata, miten hyvin jaksoi reilun viikon urheilla aktiivisesti. Leirillä treenaaminen on hyvin omaehtoista ja jokainen voi säädellä omaa treenaamista jaksamisensa mukaan. Pyörälenkkejä tehdään vähintään kolmessa eri matkanpituudessa ja vauhdissa, joista voi valita omalle tasolleen ja halulleen sopivan ryhmän. Halutessaan jopa eri ryhmän eri päiville. Lepo ja ruokahuolto buffetista toimivat, joten kaiken treeneistä ylijäävän ajan voi ottaa rennosti, kukin haluamallaan tavalla.

Leirillä on usein mukana hyvin eritasoisia ja erilaisin henkilökohtaisin tavoittein varustautuneita triathlonisteja. Väkeä on ensikertalaisista aina kovimpiin menijöihin. Ikähaarukkakin on laaja ja osallistujien taustat moninaiset. Tärkeintä on mukava yhdessä tekeminen ja treenaamisen nautinnon lisäksi myös lomaileminen ja rentoutuminen.

Ensimmäinen triathlonleiri antoi ihan valtavasti itseluottamusta varsinkin pyöräilyyn ja omaan kehoon, sen treenivasteeseen ja palautumiseen. Kotiin palatessa aloin omaksi yllätyksekseni myös kiinnittää enemmän huomiota erilaisten käsiviittausten ja -merkkien käyttämiseen ja liikennesääntöjen noudattamiseen kaupungissakin pyöräillessä. Leirillä liikkuminen kannusti jatkamaan hyvin käynnistynyttä treenaamista. Sopiva ajankohta huhti-toukokuun vaihteessa valmisti monia leiriläisiä hyvin tulevan kesän kisoihin. Seuraavan kevään leirille oli päästävä hinnalla millä hyvänsä.

Vuosi 2017
Tänä keväänä leiri oli edellistäkin antoisampi, sillä tiesin tarkemmin mitä odottaa. Tällä kertaa jouduin myös kunnolla vastuuseen lyhyimmän matkan pyöräilijöistä, reitin suunnittelusta ja siellä suunnistamisesta. Vetoapua onneksi sain useampaankin kertaan kanssapyöräilijöiltä ja kokenutta porukkaa vetäessä ei juuri tarvinnut huolehtia reitiltä eksymisistä. Rengasrikkoja ei oman porukan kohdalle sattunut, mutta onneksi nuokin taidot ovat karttuneet matkan varrella. Mallorcalla tosin usein kumin puhjetessa paikalle osuu kokenut pyörähenkilö, joka ottaa asian hoitaakseen ennen kuin ehdit kissaa sanoa. Muita pyöräilijöitä moikkaillaan ohittaessa ja autetaan tarpeen tullen.

Pyöräily Mallorcan paratiisissa on miellyttävää. Autoilijat ottavat yleensä kokemattomatkin polkijat hyvin huomioon ja vilkkaammilta teiltä pääsee helposti rauhallisemmille reiteille polkemaan. Saaren länsipuolen vuorijono tarjoaa nautintoa useammallekin päivälle niin äärimmäisen ylämäen jumppaamisen ja hikoilun, kuin ihanien alamäkien laskun ja maisemien muodossa. Toisena vuonna jo ymmärsin Mallorcan kävijöiden slangia ja erilaiset puheessa tiputellut paikannimet merkitsivät jotain konkreettista: Formentor, Llucin nousu, Sa Calobra, Sóller… Mäkien nouseminen tai laskeminen ei enää tunnu jännittävältä ajatukselta vaan ihanalta kilvoittelulta kivusta nautintoon. Vauhti mäkiä laskiessa on parasta huumetta.

Tänäkään vuonna ei treenaamiseni ollut talvella aktiivista enkä juuri treenannut erityisemmin leiriäkään edeltävänä aikana. Peruskunto on pysynyt yllä laidasta laitaan harrastaen. Kaiken kaikkiaan olen melkoinen peruspirkko muiden leiriläisten rinnalla. Koko talven ajoittain vaivannut selkäkipu ja jalan puutuminen huolestuttivat leirille lähteissä, mutta onneksi selkä jaksoi treenaamisen hyvin, eikä häirinnyt kuin levossa. Pyöräily oli sille parasta, uinti palautteli ja juoksu hetkittäin ok. Pahimmat juoksutreenit jätin suosiolla väliin ja kevensin tarvittaessa kokonaiskuormitusta.

Vaikka kevään treenileirin vedin vahvasti omalla mukavuusalueella, antoi se loistavan pohjan jälleen kesän harjoituksia ja kisoja silmällä pitäen. Voisin melkein väittää, että Mallorcan pyöräilyjen ansiosta suoriuduin ensimmäisestä puolikkaastani kunnialla ja mukavasti alle kuuden tunnin, sillä leirin jälkeen en kovin montaa kertaa pyöräkenkiä jalkaani vetäissyt. Minulle Mallorca on ennen kaikkea pyöräilystä, auringosta ja lämmöstä nauttimista. Treenaaminen tuo mukavan mausteen lomailuun. Leirien jälkeen on omatoimimatkoihinkin sisällytetty enenevässä määrin pyöräilyä, avovesiuintia ja juoksua. Treenaaminen on tullut luonnolliseksi osaksi yhteistä aikaa puolison kanssa. Lomaonni löytyy, hyvän ruuan ohella, siitä.

Triathlonia voi todellakin harrastaa monin eri tavoin. Minulle sopivin tapa ei suinkaan ole aktiivinen uinnin, pyöräilyn ja juoksun treenaaminen ja erilaisiin kilpailuihin valmistautuminen vaan erityisesti triathlonleireillä urheilusta nauttiminen. Liput ensi kesän kisoihin on vielä hankkimatta (eikä niillä ole kiire), mutta matkat kahdelle seuraavalle leirille on jo varattu hyvä tovi sitten. Tällä kertaa suuntana ovat kahden viikon mittainen leiri Phuketin lämmössä ja perinteisen ihana Mallorca. Joulukuun alussa kadehdin taas miestä, joka pääsee näiden lisäksi Lanzalle muutamaksi viikoksi. Ei voi kun toivoa, että työt antavat ensi vuonna myötä siten, että pääsee sinnekin ensi kaudella mukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.