Lue alkuperäinen artikkeli Triathlon-lehdessä.
Koukkukäsiuinti – oikein vai väärin?
Koukkukäsiuinti tarkoittaa sitä, että uimari ui koko ajan kädet hieman koukussa. Yleensä tämä uintityyli johtuu huonosta liikkuvuudesta ylävartalossa ja olkapäissä. Osa triathlonisteista ui tällä tyylillä, vaikka liikkuvuus ei olisikaan rajoitteena. Koukkukäsiuinnin vastakohtana on pitkän vedon uinti, jota uimarit yleensä käyttävät. Koukkukäsiuinnilla on omat puolensa ja se voi sopia toisille paremmin kuin pitkän ojennuksen veto.
Tekniikkaa ei tarvitse muuttaa, jos tyyli on treenaajalle luonteva eikä olkapäihin ole tullut rasitusvammoja. Tälläkin tyylillä pääsee varsin nopeasti, mutta vauhdin kehittymisen ajat tulevat helpommin vastaan. Jos haluaa muuttaa tekniikkaa koukkukäsiuinnista pitkään käsivetoon, tulee treenaajan olkapäiden ja rintarangan liikkuvuuteen kiinnittää erityistä huomioita. Rintalihaksen kireys, lapalihasten heikkous ja rintarangan joustamattomuus ovat yleisimmät ongelmakohdat, jotka vaikuttavat käsien ja ylävartalon liikkuvuuteen.
Edut:
1. Kyynärpää osoittaa sivulle jo alkuvedossa.
2. Vedon keskivaiheessa olkapää, kyynärpää ja kämmen ovat usein hyvässä linjassa.
3. Vedosta tulee lyhyt ja voimakas.
4. Käsien kierrosnopeus on korkeampi.
Haitat:
1. Vetopituus on lyhyt.
2. Olkapäät voivat rasittua enemmän, kun veden päällä tapahtuva palautus on liskomainen.
3. Voiman tuotto tapahtuu lyhyellä matkalla vedon aikana.
4. Energiaa kuluu ns. ”räpiköintiin”.