Lue alkuperäinen artikkeli Triathlon-lehdessä.
TriathlonSuomi Team Cervélon Minna Koistinen on kehittynyt ripeästi triathlonistina viimeisen parin vuoden aikana ja Ironman Barcelonassa lokakuussa 2015 saavutettu 9.29 aika nosti hänet Suomen ehdottomiin kärkitriathlonisteihin, etenkin pitkillä matkoilla. Saimme Minnan kiinni tiukan talvisen treenijakson keskeltä ja kysyimme hänen mietteitä harjoittelusta, kilpailemisesta ja triathlonista yleisesti.
Moikka Minna, mikä meno?
Moikka! Meno on oikein hyvä. Aamu-uinti takana ja aamupalankin jo saanut syötyä, joten päivä on lähtenyt oikein pirteästi käyntiin.
Kerrotko tarkemmin taustoistasi?
Olen 29-vuotias kauppatieteiden maisteri. Muutin parikymppisenä Vaasasta Helsinkiin opiskelemaan. Siinä opiskelujen ohella harrastin jonkun verran kuntoliikuntaa, kuten spinningiä, kunnes reilut 3 vuotta sitten syksyllä innostuin triathlonista ja liityin triathlonseuraan. Sen jälkeen hieno sosiaalinen yhteisö, lajin monipuolisuus sekä kilpailullisuus veivät mennessään. Nykyisin treenaan täyspäivätyön ohessa käytännössä niin paljon kuin ehdin.
Mitkä ovat suunnitelmasi kaudelle 2016?
Olen aiempina vuosina kilpaillut aika harvakseltaan. Nyt tavoitteena on saada enemmän startteja alle ja sitä kautta myös lisää kilpailutilannekokemusta. Toki tämä tarkoittaa, että kaikki kisat eivät voi olla A-kisoja vaan väliin mahtuu myös koitoksia, joihin valmistautuminen ei ole optimaalista.
Tulen osallistumaan Finntriathlonin loistavatunnelmaisiin kisoihin. Näiden lisäksi varmasti SM-sprinttimatka ja myös SM-perusmatka mahtunevat kalenteriin. Lisäksi odotan erittäin innolla TriathlonSuomen järjestämiä Lohjan ja Kasnäsin kisoja. Saa nähdä, olenko kisaamassa vai toimitsijan hommissa paikalla. Triathlonin ulkopuolelta odotan mielenkiinnolla pyöräilyn SM-tempoa, jossa lähden puolustamaan viime vuoden viidettä sijaa ja joukkuesuomenmestaruutta.
Kisakauden huipentaa 8.10.2016 oleva Havaijin Ironman, mihin sain osallistumisoikeuden voitettuani oman ikäluokkani Barcelonan Ironman-kisassa.
Havaiji kuulostaa mielenkiintoiselta. Mitkä ovat tavoitteesi siellä?
Jos harjoittelukausi ja valmistautuminen sujuvat hyvin eikä kisassa tule mitään merkittäviä vastoinkäymisiä, uskon, että pystyn taistelemaan 30-34 ikäluokan voitosta. Kirkkaimpana tavoitteenani on kaikkein nopein ikäluokka-aika. Toki tiedostan, että Havaijin olosuhteet ovat täysin poikkeukselliset, ja viime kesän Frankfurtin 40-asteen helteessä suoritettu Ironman jo opetti, minkälaisia yllätyksiä voi tulla vastaan.
Olet kehittynyt todella ripeästi parin viimeisen vuoden aikana. Mikä on salaisuutesi?
**naurua** Itse koen päivittäisessä harjoittelussa, että kehitys on aina vaan liian hidasta. Mutta toki isommassa kuvassa edistystä on jo mukavasti tapahtunut. Itse uskon määrätietoiseen ja rankkaankin harjoitteluun. Tämän kun yhdistän kovaan treenimotivaatioon, saan harjoituksista paljon irti. Olen myös parantumaton perfektionisti, mikä takaa sen, että pyrin aina täydellisyyteen niin harjoituksissa, palautumisessa kuin ravinnossakin.
Äärimmäisen tärkeä tekijä kehittymiseni kannalta on myös valmentajani enkä usko, että olisin tässä tilanteessa ilman häntä.
Kuka sinua valmentaa ja miten valmennus on käytännössä järjestetty?
Valmentajani on Jarno Piik. Koen, että minulla on käytössäni paras valmennusosaaminen, mitä Suomesta löytyy. Laadimme Jarnon kanssa treenikaudelle suuntaviivat loppusyksystä, edellisen kisakauden päätteeksi. Siinä vaiheessa pistetään tärkeimmät kisat kalenteriin ja rytmitetään eri lajien painopisteajankohdat. Tämän jälkeen kommunikaatio jatkuu viikon sykleissä. Jarno luo pariksi viikoksi eteenpäin ohjelman ja minä kirjaan toteutuneet treenit ja fiilikset ylös. Näin Jarno pystyy reagoimaan nopeastikin harjoitusohjelmaan tarpeen vaatiessa.
Mitkä on tavoitteesi triathlonistina?
Kehitykseni on ollut nopeaa ja kroppa ottaa hyvin kovaa, kehittävää treeniä vastaan. Mikäli kroppa kestää ja kehittyminen jatkuu, haluan nähdä itseni triathlonammattilaisena.
Toki pelkillä kisapalkinnoilla ja sponsorituilla itsensä elättäminen vaatisi pääsyä maailman top-20 triathlonistin joukkoon. Mutta matkalla sinne näen, että pystyn saamaan elantoni osittain myös tuottamalla triathlonpalveluita. Esimerkiksi TriathlonSuomen aloittelijakurssien ja treeniryhmän sisäpyöräilyiden ohjaaminen on erittäin mieluinen ja lajia tukeva tapa hankkia elantoa.
Mikä on tukijoiden rooli sinulle?
Koen olevani hyvässä asemassa, kun olen saanut sponsorikseni Larun Pyörän, jolta saan taatusti kilpailukykyisen Cervélon käyttööni. Lieven de Rycke Rushista on myös auttanut merkittävästi kisa-, treeni- ja vapaa-ajanvaatteiden osalta. Lisäksi Tony Elomaa Suomen Urheilufysiosta varmistaa, että kroppa pysyy kovassa treenissä kondiksessa. Näiden lisäksi lukuisat muut henkilöt, kuten Sebastian Dannberg uinnin osalta ja Merja Kiviranta-Mölsä ravintopuolella auttavat minua kehittymään yhä paremmaksi triathlonistiksi.
Toki olen enemmän kuin kiinnostunut myös uusista tukijoista. Mitä isomman tiimin saa rakennettua ympärilleen, sitä vahvemmaksi on mahdollisuus kehittyä ja sitä enemmän pystyy keskittymään itse siihen oleelliseen eli treeniin ja kisoihin. Aktiivisten kanssaharrastajien ansiosta blogini taitaa olla luetuimpia triathlonblogeja Suomessa. Toivon, että menestyisin ensi kesän kisoissa ja se yhdistettynä blogini suureen lukijakuntaan siivittäisi minulle pari uutta kumppanuutta vuoden 2016 aikana.
Yhteistyökumppanuudet ovat minulle erittäin tärkeitä, mutta ennen kaikkea läheisten täysi tuki on edellytys tälle niin paljon aikaa ja energiaa vievälle lajille. En olisi tässä tilanteessa, jos aviopuolisoni Tatu ei olisi pyyteettömästi aina tukenani – oli kyse sitten Vectoreiden pattereiden vaihtamisesta, pyörän kisakuntoon fiksaamisesta tai henkisestä tuesta niin arjessa kuin kisa- eli juhlapäivinä. Koen välillä huonoa omaatuntoa siitä, että minun tarpeeni menevät helposti kaiken muun edelle. Mutta minun haaveeni triathlonammattilaisuudesta on meidän kummankin yhteinen projekti.
Tatu harrastaa myös itse aktiivisesti triathlonia ja tämä on meidän yhteinen juttu. Onhan se paljon hauskempaa lähteä aamulla yhdessä uimahallille kuin yksin. Lisäksi muun perheeni tuki ja mielenkiinto tuovat valtavasti voimia ja motivaatiota mennä eteenpäin. On hieno kokemus lähteä isommalla porukalla Havaijille.
Lopuksi kysyisin, mitä odotat suomalaisilta kilpasiskoilta ensi kesänä?
Uskon, että ensi kesästä tulee pitkästä aikaa jännittävin kisakesä Suomessa. Kaisa varmasti säilyttää vielä selkeän etumatkansa, mutta hänen takanaan taistelu tiivistyy. Maria Söderström on varmasti edelleen kova vahvan juoksunsa tukemana, mutta uskon, että haastajia riittää. Lyhyemmillä matkoilla tiimitoverini Anni Antikainen, Parviaisen sisarukset ja Mira Leskinen menevät varmasti kovaa. Tiedän myös, että Team Cervélon Mirka Vahtera ja Aino Luoma ottavat harppaukset eteenpäin. Erittäin mielenkiinnolla odotan, minkä verran kovia tuloksia ulkomailla tehnyt Heidi Hyvärinen kilpailee Suomessa ja minulla on myös sellainen fiilis, että tulevana kesänä Venla Koivula-Huttunen palaa nopeana uuden valmentajan ja treenitavan myötä.
Lisäksi on nähtävissä, että triathlonin selkeästi laajentunut harrastajapohja kiristää kilpailua entisestään ja muillekin yllättäjille on tilaa. Etenkin Joroisten puolimatkan kisasta odotan kovatasoisinta moneen vuoteen. Useammalla on hyvät saumat 4:30-ajan tuntumaan ja sen allekin. Uskon siis, että lajin seuraajillekin on luvassa mielenkiintoinen kisakesä.
Haluatko lähettää terveisiä lukijoille?
Saan todella paljon energiaa muista triathlonisteista, joten tulkaa ihmeessä juttelemaan kisoissa ja kyselemään kuulumisia! Ja muistakaa talven synkkyydessä treenatessa visualisoida tavoitteenne ja nähdä itsenne siellä tavoitekisassanne – kesän tulokset tehdään nyt! Tätä viestiä varmasti meidän treeniryhmäläisetkin ovat saaneet kuulla spinningissä jo liikaakin 🙂